Tavoitteet

Rotuna valkoinenpaimenkoira on vielä nuori. Rodussa on huomattavia eroja, niin luonteissa kuin ulkonäössäkin. Myös eri kasvattajat toivovat erilaisia ominaisuuksia koiriinsa. On siis mielestäni tärkeää selvittää ensin itse, millaisen koiran haluaa ja sen jälkeen lähteä katselemaan, kyselemään ja tutkimaan millaisia koiria on tarjolla, minkälaisia ja millaisin perustein kukakin koiria haluaa kasvattaa. Rodun yhteisenä piirteenä kaikilla on kuitenkin suuri koko sekä aktiivisuus.

Valkoinenpaimenkoirayhdistyksellä on myös pentuvälitys josta saa asiantuntevia neuvoja oikeaa kasvattajaa ja yhdistelmää etsiessä.

Kun ajattelen itselleni ideaalia valkoista paimenkoiraa, ajattelen koiraa joka on hermoiltaan tasapainoinen, joka on vilkas, vietikäs ja taistelutahtoinen, kohtuullisen kova, itsevarma, toimintakykyinen ja rohkea sekä avoin. Koira jolla on miellyttämisenhalua ja intoa tehdä. Joka on aktiivinen ja reipas eikä jää muistelemaan vaikka maailma ajoittain jotain epämiellyttävää eteen laittaisi.

Koska rotu on myös palvesluskoirarotu, on mielestäni koiralla oltava palveluskoiran ominaisuudet. Molemmat viettialueet, aktiivisuus, rohkeus, riittävä kovuus ja koulutettavuus. Harrastajille tämä rotu ei toistaiseksi ole niin kiinnostava, kuitenkin kokoajan tulee lisää kaikkeen harrastamiseen sopivia koiria. Tein itse päätöksen yrittää kasvattaa aidosti palveluskoiraksi sopivia koiria.

Koska rotu on suurikokoinen on peruskoulutus aivan ehdoton asia. Jotta tuo peruskoulutus onnistuisi, on oltava keinoja kiittää koiraa oikeasta suorituksesta. Heittää palloa tai repiä lelun kanssa. Koiraa, jota ei saa motivoitua palkalla tai jota on vaikea motivoida on myös vaikeampi kouluttaa. Hyöty tehdystä työstä on tärkeää myös koiralle. Kovuus on mielestäni sitä että koira selviää ikävistäkin asioista ilman pysyviä traumoja. Aina on mahdollisuus siihen että jotain epämiellyttävää tapahtuu, on se sitten joku laitapuolen kulkija joka tulee lenkkipolulla vastaan ja on huonolla tuulella, tai joku astuu vahingossa koiran varpaille tai säikäyttää koiran. Itsevarma toimintakykyinen koira pystyy myös vaikeissa tilanteissa toimimaan liioittelemattomasti. Se on mielestäni tärkeä ominaisuus niin kotielämää kuin harrastuksiakin ajatellen. Epävarma koira sortuu helpommin ylilyönteihin tai toisessa ääripäässä toimintakyvytön koira liimaantuu omistajansa pohkeeseen. Koiran pitää mielestäni myös kyetä keskittymään tekemiseen vailla suurempia vaikeuksia samoin kuin rauhoittua tekemättömyyteen. Ideaalikoirallani on kaikki tämä sopivassa suhteessa keskenään vailla liioiteltuja piirteitä.

Yritän jalostuksessa tehdä parhaani mukaan sellaisia valintoja jotka johtaisivat kohti itsevarmaa, rohkeaa ja avointa koiraa. Koiraa joilla on riittävästi ominaisuuksia erilaisiin harrastuksiin, pk-lajeista tokoon ja pelastuskoiralajeihin.

Mitä tulee terveyteen, pyrin käyttämään jalostuksessa vain lonkista, kyynäristä ja selästä terveitä yksilöitä. Kuitenkin jos koira on luonneominaisuuksiltaan paljon keskitasoa parempi, saatan tehdä myönnytyksen käyttää myös C lonkkaa. Mitä tulee muihin rodussa esiintyviin terveydellisiin ongelmiin, pyrin tekemään taustatyön mahdollisimman hyvin.

Valinnoissani tulen siis kiinnittämään huomioni ensisijaisesti luonteeseen ja terveyteen.

Ulkonäköä ajatellen, katson rodunomaisuutta mutta en pysty priorisoimaan ulkonäköä korkealle. Teen mieluummin kompromissit ulkonäössä kuin luonteessa tai terveydessä.