Kirjoitus eräästä koirastani ja sosiaalisesta mediasta

Sosiaalinen media on mielenkiintoinen ilmiö, jota on tullut mietittyä viime aikoina. Itse käytän normaalisti moiseen aikaa noin 5 minuuttia viikossa.

Sosiaalinen media on loistava paikka jakaa hyvää ja huonoa, kysyä apua, kertoa vinkkejä. Tokihan se on myös kaista "huonoille opeille" ja "väärinkäytöksille" koska tieto ei ole tarkistettua. Tarkoitan tällä sitä että mikä tahansa neuvo, opastus tai tarina voi olla mitä tahansa.

Ajattelin kertoa oman kokemukseni aiheesta.

Tämä kirjoitus on yhdestä sijoituskoirastani.

Aloitan sillä, että olen kuluneen 11 vuoden aikana tuonut reilu parisenkymmentä koiraa Suomeen ulkomailta ja joka pentueesta on ainakin pari sijoitettu. Sijoituskoiria on siis ollut tähän mennessä yhteensä yli 30. Koen olevani erittäin onnekas kun pääsääntöisesti kaikki koirat ovat päässeet aktiivisiin, koiran perustarpeet huomioiviin koteihin, joiden kanssa kommunikaatioyhteys on avoin ja toimiva. Tämä alla oleva kertomus on siis todella erityisluontoinen yksittäistapaus.

Kasvattajana pitää kuunnella sijoituskotia kun miettii koiran luonnetta. Samalla on pyrittävä huomioimaan ohjaaja ihmisenä kokemuksineen ja sijoituskoiran koulutustausta jotta pystyy ajamaan tiedon itselle yhtenäiselle janalle jota arvioida. Olin sijoituskodilta tästä aikuisesta koirasta kysynyt ja saanut kirjallisen arvion sen hyvistä ja huonoista puolista. Koira oli avoin, vilkas, vietikäs, ääntä käyttävä, sosiaalinen, sekä rohkea haltijan mukaan hieman reilu puoli vuotta ennen aiottua pentuetta. Hänen "paras koira".

Yllättäen neljä - viisi kuukautta ennen pentuesuunnitelman toteuttamista muuttuikin aikuinen koira luonteen puolesta haltijan kirjoituksen mukaan aivan täysin toiseksi. Tästä ei ensin kerrottu minulle vaan nimenomaan sosiaaliseen mediaan, roturyhmään tehtynä provokatiivisenä tekstinä jonka pääpaino oli tuo tuleva pentue. Koiraa oltiin sosiaalisessa mediassa kuvattu aggressiiviseksi "joka haluaa kaikki muut koirat tappaa", (aloituksessa, kommenteissa hieman ristiriitaisesti ensin avoin, sitten aggressiivinen myös ihmiselle), "ylikiehuvaksi" ja huonohermoiseksi.

Otin koiran hoitoon tämän some-aloituksen jälkeen muutamaksi päiväksi. Pyörittelin koiraa eri paikoissa ja ympäristöissä saadakseni esiin näitä väitettyjä ongelmia mutta koira käyttäytyi normaalisti, eikä ilmentänyt aggressiivisuutta missään tilanteessa. Ja aggressiivinen koira on aggressiivinen ohjaajasta riippumatta. Paristi se oli hieman epävarma siitä, mitä siltä odotetaan eikä se osaa kommunikoida ohjaajan kanssa, joka ilmentyi todella lyhyenä turhaumahaukkuna. Eihän koira ohittamista tai hihnassa kävelyä oikein osannut, ja ensimmäiset vuodet maalla asuneena sen tuskin on ollut tarpeen näitä oppiakaan. Parissa ensimmäisessä se haukkui muutaman kerran turhaumaa, mutta annettaessa vaihtoehto toimia oikein, koira sen valitsi. Ohituksiin annoin haltijalle neuvot sekä kirjallisesti että suullisesti ja yritin näyttää "kädestä pitäen". Koira ei myöskään vaikuttanut mitenkään hermostuneelta missään tilanteessa luonani. Huomasin että koira on melko heikossa fyysisessä kunnossa: se hengästyi ja läkähtyi parista pallon heitosta eikä jaksanut kunnolla kuin vajaa puolet siitä lenkistä joka yleensä tuli tehtyä oman 11-vuotiaan koiran kanssa. Edes takajalkojen isot lihakset eivät tällä kunnolla erottuneet, pienemmistä nyt puhumattakaan. Huomautin haltijalle tästä koiran palautuksen yhteydessä; Iso, aktiivinen, nuori koira vaatii liikuntaa henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin takia.

Tästä reilua kuukautta myöhemmin tuli seuraava isompi some-aloitus. Nyt koira sen mukaan olikin jo aivan hermoheikko, aggressiivinen, eikä enää edes sisäsiisti. Se kiehui ja kiljui joka tilanteessa. Sen kanssa ei voinut treenata, ulkoilla, sitä piti rauhoittaa 10 minuuttia jokaisen normaalielämän asian jälkeen. Jälleen kirjoitutettuna vain sosiaalisessa mediassa, eikä suoraan minulle. Jälleen aloituksessa siirrettiin huomio passiivis-aggressiivisesti tulevaan pennutukseen. Eikö ihminen joka aidosti on huolissaan, ensisijaisesti lähestyisi koiran omistajaa tai jotain kouluttajaa?

Tämänkin koiran haltijalle on ajan saatossa pitkin matkaa tarjottu niin omaa koulutusseuraa/apua kuin ulkopuolisia kouluttajia. Hän ei kuitenkaan ole niitä mielestään tarvinnut, ja kaikella oli aina jokin selitys tai tekosyy, usein vielä niin että se oli täysin päinvastainen aiempiin kertomuksiin tai itse omin silmin näkemiini asioihin - peiliin ei ollut koskaan tarve katsoa.
Tämän aloituksen jälkeen otin koiran vielä hoitoon eläinlääkärin tarkastuksia varten. Eläinlääkärin lausunnon mukaan koira on vaatimattomassa lihaksessa. Otatin koirasta myös kaikki mahdolliset verikokeet jotka lähetettiin Saksaan, varmistaakseni että koirassa ei ole mitään elimellistä vikaa joka huonon kunnon selittäisi. Tulokset olivat muuten normaalit mutta lihaksen rasitusarvo, eli "lihasarvo" / tavallaan "maitohapoille meno" oli räikeästi yli raja-arvojen. Koe otettiin niin että koira oli sitä ennen ollut pari kertaa lyhyen ajan vapaasti kevyessä rasituksessa. Viitearvot kokeessa on 41-378U/L, tällä koiralla ne hyppäsivät arvoon 730U/L. Tämä sangen yksiselitteisesti kielii liikunnan puutteesta. Koian jaloissa oli selkeät jäljet pitkäkestoisesta ja pitkäaikaisesta häkityksestä liian pienessä häkissä.

Näiden aloituksien jälkeen on koira käynyt toimestani toisen pitkään tätä rotua kasvattaneen henkilön luona katsottavana, erään vuosikymmeniä harrastaneen, luonnetta todella tarkkasilmäisesti katsovan henkilön luona, myös hänen ystävänsä joka on arvostettu kouluttaja ja maalimies, on katsonut mm koiran luonnetesti videon, lisäksi koira on käynyt koulutetulla koirankouluttajalla joka katsoi koiran niin yleisolemukselta kuin vieraan koiran kanssa. Kukaan ei ole nähnyt koirassa mitään aloituksien kaltaista, itseasiassa kaikki ovat tykänneet koirasta; aktiivinen, vietikäs, vilkas, avoin ja reipas. Kunnosta kaikki huomauttivat, samoin kehonhallinnan hapuilusta sekä siitä ettei koira oikein osaa kommunikoida ihmisen kanssa.
Lisäksi minulla on koirasta sen haltijan siinä vaiheessa nelisen kuukautta vanha teksti luonteesta, jossa mitään kuvatunlaisia ongelmia ei ollut. Samoin puhuu koiran kanssa ensimmäiset kolmisen vuotta asunut henkilö, molemmissa koiraa luonnehdittiin vilkkaaksi, sosiaaliseksi, äänekkääksi, rohkeaksi, vietikkääksi ja avoimeksi. Lisäksi koirasta on kaksi virallista luonnearviota.
Mikään näistä eivät puolla haltijan provosointialoituksia somessa mitenkään.


Ja nyt aiheeseen jonka halusin nostaa esille: Oli järkyttävää huomata kuinka suuri määrä aikuisia ihmisiä lähtee mukaan tällaisiin "some-lynkkayksiin", vaikka jo aloituksien kirjoitusasu tuo julki tarkoituksen provosoida ja mustamaalata. Kommentointi oli paikoittain törkeä. Missä on se maalaisjärki ja kyky olla tekemättä ylireagoituja johtopäätöksiä, varsinkin tilanteissa joissa ei tunne ketään osapuolista, taustoista, koirista? Ajattelematta sitä että asioilla on aina kaksi puolta. Ei ollenkaan ihmetellä esimerkiksi sitä, miten aikuinen koira voisi muuttua normaalista avoimesta, vilkkaasta ja vietikkäästä koirasta suurinpiirtein lopetusvalmiiksi aggressiiviseksi ja hermoheikoksi, jokaisessa tilanteessa kiljuvaksi, kiehuvaksi ja stressaavaksi sekopääksi alle neljässä kuukaudessa? Yleisesti ottaen aikuisen koiran luonteen täydellinen ja äkillinen muuttuminen viittaa ensisijaisesti kipuun, toissijaisesti fyysiseen väkivaltaan. Kaiken muun vaatiessa huomattavasti pidemmän ajan kehittyä eikä ne juuri koskaan aiheuta täydellistä luonteen muutosta. En viitsinyt itse sen kummemmin aloituksia aikanaan kommentoida koska mistään huolimatta, minulla ei ole halua julkisesti ruotia esimerkiksi koulutuksellisia tai hoidollisia epäkohtia, eikä tarvetta todistella itseäni sellaisille jotka ovat päätöksensä joka tapauksessa jo tehneet perustuen yksipuoliseen provokaatioon.

Lopputulema oli se että sain koiran takaisin. Julkaisen tässä videoita koiran ensimmäisestä viikosta luonani, ja eläinlääkärin käyntitekstin mutta niin että nimiä/aikoja ei näy. Koiralla ei ole ollut mitään ongelmia täällä, se ei kiehu, ole aggressiivinen tai stressaa, ei ongelmia kissan eikä koirien, saati sisäsiisteyden kanssa. Ensimmäisenä iltana ja toisena aamuna se jostain syystä kävi juomassa useita kertoja mielestäni turhaan. Ensimmäisellä viikolla luonani se teki kerran, pari päivässä noin puolen tunnin lenkkejä erilaisilla pohjilla jotta sen kehonhallinta paranisi ja tottahan toki kunnon takia. Eläinlääkärin suosittelemat vitamiinilisät sillä oli käytössä kuntoutuksen aloitusvaiheessa. Ihan pieniä tottelevaisuus harjoitteita tuli ensimmäisellä viikolla myös tehtyä. Se on aktiivinen ja innokas oppimaan, sillä on todella mukava saalis - ja taistelutahto, ja se pystyy keskittymään kivasti. Kotona sisällä se lepäili. Suhdetta ihmiseen aloitin koiralle luomaan koska sitä sillä ei selkeästi ole ollut. Reilun viikon jälkeen alkoivat mustelmat ja turvotus vedonestokuonopannan kohdilta kuonon päällä ja silmien alapuolella laskea ja vaaleta ja silmien vuotaminen rauhoittui.

Yleisesti, esimerkiksi elämänmuutos tai vaikka uuden kumppanin saapuminen kuvioon saattaa muuttaa esimerkiksi tekemisen määrää koiran kanssa, tai on mahdollista että uusi kumppani ei koirasta pidä, tällöin on aina itselle mietinnän paikka haluaako tai pystyykö koiraa pitämään. Elämänmuutoksia tapahtuu. Toki syitä voi olla monia, joku ottaa sijoituksen koska ajattelee, että haluaa "ilmaisen, pentueen parhaan koiran" mutta lopulta siihen liittyviä ehtoja ei haluakaan täyttää. Joku yrittää saada tavallaan massan hyväksyntää koiran lopetukselle kun henkilön tuntevat eivät siihen vihreää valoa näytä parempaan tietoon perustuen ja tästä syystä se hyväksyntä pitää hakea niiltä jotka perustavat arvion pelkkään sosiaalisen median yksipuoliseen sisältöön.  Tai voi olla että ohjaaja kokee ettei koiraa voi antaa takaisin / pois koska mieltää että mikäli joku muu saakin koiralla tehtyä tuloksia se olisi jotain itseltä pois.

Itse en hyväksy sitä, jos mikään tarjottu apu ei kelpaa, eikä koiraan olla valmiita panostamaan edes liikutuksen verran, että se laitettaisiin suoraan "piikille". Varsinkin jos kukaan muu ei ongelmia luonnehditunlaisesti näe, koirakolle on tarjottu treeniapua, omasta ja ulkopuolisten kouluttajien puolesta mutta mikään ei kelpaa. Lisäksi koiralle tarjottiin useaan kertaan vaihtoehtoa palautus. Ei jokainen koira välttämättä ole sellainen joka kestäisi normaalia elämää, ja tottakai joissain tapauksissa lopetus on se vastuullinen teko. Kuitenkin varsinkin rodussa jossa on luonneongelmia, on törkeää leimata aiheetta koira. Samoin on tietenkin väärin olla puhumatta ongelmista. Keskenkasvuinen koira käy läpi kaikenlaista ja näissä on tärkeää odottaa henkisen kasvun lakkaamista jotta näkee mikä lopputulos on, aikuisen koiran luonteen täysin muuttuessa lyhyessä ajassa on syitä ensin katsottava kivuista. Liikunnalla on erittäin suuri merkitys koiran henkisessä ja fyysisessä hyvinvoinnissa.

Päivityksiä:
Koiran fyysisen kunnon rakentaminen normaaliksi ja kehon koordinaation saaminen kesti puolisen vuotta. Selkeästä pitkäaikaisesti ja pitkäkestoisesta häketyksestä tulleet painaumat jalkoihin paanivat muutamassa viikossa. Koira ei ole osoittanut merkkiäkään aggessiosta, huonoista hermoista tai muustakaan, se on aktiivinen, aina valmis tekemään. Sillä on todella suuri taistelutahto ja se rakastaa miellyttää ohjaajaansa. Eräs kouluttaja lähestyi minua koiran palautumisen jälkeen kertoen että hän oli joutunut pyytämään ohjaajia poistumaan treeniryhmästään koiran epäeettisen käsittelyn takia. Tämä koira rakastaa juosta metsässä ja uida. Se on avoin ihmisille, tulee toimeen kaikkien lauman muiden koirien kanssa. Se jäljestää syvällä nenällä ja hyvällä vietillä, tekee tottista nopeasti ja tarkasti, aina intoa täynnä.
Koira on palautumisen jälkeen käynyt kahdella rodun pitkän linjan kasvattajalla, kahdella ongelmakoirakouluttajalla, useammalla eri lajien harrastajalla ja kaikki kuvaavat koiraa sanoin; vilkas, avoin, erittäin vietikäs, aktiivinen, tekemisenhaluinen.

Videot sijoituskoirasta ensimmäisten kuuden päivän aikana luonani:
Ensimmäinen lenkki
Päivä 2

Päivä 3
Päivä 3
Päivä 4
Video 5

Video 6

Video 7


Eläinlääkärikäynti ja verikokeiden tulokset

Alla vielä pitkän linjan saksanpaimenkoira harrastajan + maalimiehenarvio koiran luonnetestistä;
2021 Kennel Riot Leader's | riotleaderskennel@gmail.com
Luotu Webnodella
Luo kotisivut ilmaiseksi! Tämä verkkosivu on luotu Webnodella. Luo oma verkkosivusi ilmaiseksi tänään! Aloita