Ajatuksia luonnetestistä
On ollut mukavaa huomata että pentua etsittäessä kiinnitetään nykyisin myös huomiota siihen, että vanhemmat ovat luonnetestattu hyväksytysti. Moni pentua etsivä tuntuu kuitenkin keskittyvän luonnetestin loppupisteisiin. Toki osa katsoo myös osa-alueita, mutta asia jonka haluaisin nostaa esille on se, katsooko kukaan sitä, miten eri tuomarit koiria arvostelevat. Ja onko itse samaa mieltä ko. tuomarien linjauksista pisteiden annon ja toiminnan välillä.
Kävin pitkän henkien taistelun itseni kanssa kohdistuen luonnetesteihin ja siihen kirjoitanko koko aiheesta. Olen seurannut suurella mielenkiinnolla ison määrän valkoisten (kuin myös muiden rotujen) testejä ja osa-alueita, toisinsanoen seurannut miten toiminta kohtaa pisteytyksen eri tuomareilla ja eri tuomaripareilla. Olen nähnyt testejä livenä, kuitenkin valtaosan videolta. Pisteytyksissä toimintaan nähden on mielestäni liian suuret heitot eri tuomareihin ja tuomaripareihin verrattaessa. Tämän lisäksi valtaosalla tuomareista tuntuu olevan niin sanottu rotukohtainen pisteytys käytössä. En ymmärrä sitä.
Valkoinenpaimenkoira on saanut rekisteröintiehtoihinsa luonnetta kuvaavan testin suorittamisesta pakon. Tämä mielestäni tarkoittaa sitä että luonteessa on sen verran puutteita että siihen on syytä puuttua. Eikö tämä tee hieman nurinkuriseksi niinsanotun rotukohtaisen arvioinnin? Jos rotua koitetaan luonteen osalta tällä parantaa, miten ns viallisten luonneominaisuuksien keskiarvo tai keskitaso vertailu tulee sitä parantamaan?
Tässä kohtaa on toki syytä muistaa että näkemyksiä on suunnilleen yhtä paljon kuin on ihmisiäkin, kukaan ei ole varmasti sen enempää oikeassa kuin toinenkaan. Kyse on siis minun henkilökohtaisesta mielipiteestä, ajatuksista. Haluan että pisteet jotka koira saa, on pisteitä jotka itsekkin antaisin. Haluan että paperissa lukee mitä koira on, rodusta riippumatta, tai rotuun vertaamatta.
Tämän pohdinnan lopputuloksena päädyin että minulle on tärkeintä että olen osa-alueiden kuvauksista samaa mieltä. Tulen parhaani mukaan käyttämään kaikki jalostukseen mahdollisesti menevät koirani, sellaisilla tuomaripareilla joiden arvostelusta olen samaa mieltä, olkoonkin niin että loppupisteet olisivat mahdollisesti joillain muilla tuomareilla ehkä huomattavastikkin korkeammat.
Kerron nyt hieman esimerkkejä eroista, joihin itse kiinnitän huomiota. Pidän joitain ominaisuuksia hieman suuremmassa arvossa kuin toisia, joten keskityn nyt niihin jotka koen itselleni tärkeiksi.
Luoksepäästävyys: Tässä esimerkki omien koirieni luoksepäästävyydestä, molemmat urokset on testattu (samalla tuomariparilla) 2a, aavistuksen pidättyväinen.
Vanhempi urokseni ei alkanut leikkimään tuomarin kanssa, ja tästä syystä sai arvion hieman pidättyväinen. Koira kuitenkin hyväksyi käsittelyn aluksi ja oli kiinnostunut tuomarista. Moni tuomari kuitenkin katsoo, että jos koira hyväksyy käsittelyn se on luoksepäästävä ja avoin. Onhan asia toki noinkin mutta itse pidän sitä, ettei koira ala leikkiä vieraan kanssa merkkinä siitä että se on hieman pidättyväinen.
Nuorempi urokseni hyväksyi käsittelyn, oli kiinnostunut tuomarista ja alkoi leikkiä tuomarin kanssa välittömästi. Kuitenkin hyökkäyksen jälkeen ei sopuisasti lähtenyt mukaan ja tästä arvio hieman pidättyväinen. Valkoisilla on suuria kysymyksiä tuo avoimuus, ja siihen toivoisin kiinnitettävän huomiota. Itse ehkä teen sen liiankin kanssa.
Hermorakenne: Tätähän seurataan koko testin ajan. Olen nähnyt niin monta testiä jossa koiran yleinen habitus on hieman hermostuneen oloinen läpi koko testin, olen myös nähnyt koiria joilla tuo olemus on hermostunut. En tiedä katsonko itse tätä ominaisuutta liiankin tarkasti, tavallaan toivoen näkeväni valkoisessa sellaisia piirteitä joita siihen ei rodunomaisesti sitten kuuluisi, mutta tässä kohtaa mielestäni kovin monessa testissä on tavallaan liian suuret pisteet. Jos koira lähes koko testin ajan hieman hermostuneen oloinen, tai pahimmassa tapauksessa hermostuneen oloinen, miten on mahdollista että niin moni kuitenkin saa tuosta arvion "hieman rauhaton". Nämä ovat niitä näkemyseroja. Ja juurikin niitä asioita, joiden takia suosittelen katsomaan vanhempien (ja mielellään monien muidenkin, myös ja ehkä varsinkin eri rotuisten) luonnetestivideot, jotta saa hieman katsantakantaa siihen, miten erilailla eri koirat käyttäytyvät, saaden kuitenkin lähes identtisiä osa-aluepisteitä.
Toimintakyky: Se mitataan kelkalla ja pimeässä huoneessa. Riippuen siitä, millaista koiraa etsii, toimintakyvyn pitäisi kuitenkin mielestäni olla ainakin kohtuullinen. Vaan sitten päästään eroihin.
Kolme videota kelkasta niin että toimintakyky on +1 kohtuullinen:
1. Koira ei reagoi ensimmäiseen 1/3 matkasta, 2/3 matkasta pelkää ja säntäilee tai seisoo omistajan takana hihnan mitan verran. Kelkkaa ei mene katsomaan ennen kuin ohjaaja on kyykyssä kelkan edessä ja rauhoittelee koiraa.
2. Reagoi välittömästi. Pysyy pääsääntöisesti ohjaajan edessä (käy hetkittäin ohjaajan vieressä) 2/3 matkasta, viimeinen kolmannes, ohjaajan sivulla, edessä, ihan lopussa epävarmuutta ja säikähtää kerran ja pyrkii väistämään hihnanmitan verran. Menee kelkalle pienellä viiveellä mutta ilman apuja.
3. Huomaa heti, pysyy kokoajan ohjaajan sivulla tai takana, pientä reagointia, viimeisen kolmanneksen aikana säikkyy hihnanmitan verran muutamia kertoja. Ei mene kelkalle ennen kuin ohjaaja on kyykyssä kelkan edessä.
Kovuus: Tämä on oikeasti asia johon pitäisi puuttua tiukemmin valkoisissa. En ymmärrä, miten koira, jolla jää jokainen osa-alue päälle, joka jää väistämään niin tynnyriä, haalaria, kelkkaa ja ihmistä voi saada arvion "hieman pehmeä". Ei koira ole vain "hieman pehmeä" jos kaikki jää päälle. Pehmeys pitäisi arvioida oikeasti rankalla kädellä. Pehmeys tuo hirvittävästi vaikeuksia koiran ja ihmisen elämään. Jokainen virhe lasketaan pahimmassa tapauksessa. Näissäkin on paljon eroja tuomarien välillä. Oma vanhempi koirani sai arvion pehmeä. Sitä se onkin. Se jäi väistämään esineitä ja ihmistä. Kuitenkin olen nähnyt paljon huonompia suorituksia jossa koira on kuitenkin saanut arvion "hieman pehmeä". Nuorempani sai arvion "hieman pehmeä" koska ihmisen hyökkäys jäi päälle. Esineitä kohtaan oli tuomarien mielestä kova. Juuri näin sen pitäisi olla, jos jokin yksittäinen uhka jää päälle. Olen kuitenkin myös kuullut tuomarien selittelevän pehmeys arviota sillä, että koirat yleensä ovatkin pehmeämpiä ihmistä kohtaan. No totta, niin ovat, mutta jos testissä ei ole tarkoitus tätäkin määrettä mitata vaan arvio tulee vain esineiden osalta, miksi ihmeessä ko alue on testissä sitten edes mukana? Mielestäni koira, jolla ihminen jää päälle ja esineet jäävät hieman päälle on pehmeä. Mielestäni koira, jolla esineet ei jää päälle ja ihminen jonkin verran, on hieman pehmeä. Koira, jolla esineet ei jää päälle ja ihminen hieman, on kohtuullisen kova.
Kovin usein kuullaan sanottavan että luonnetesti on tehty mittariksi työkoiralle. Kuitenkin olisi syytä muistaa että valkoinenpaimenkoira on palveluskoiraoikeudet omaava rotu ja alunperin tätä rotua ei oltu jalostettu näyttelykoiraksi vaan työkoiraksi kuten veljensä saksanpaimenkoira. Luonnetestin on tarkoitus seurata koiraa kovan paineen alla. Yleistettynä mielestäni ideaalitestitulos valkoisella paimenkoiralla on ansaitusti saadut arvosanat kohtuullinen joka osa-alueelta, hermoista tasapainoinen ja avoin luonne. Tarkoituksenani ei ole tehdä valkoisesta paimenkoirasta malinoisia tai muutakaan rotua (siinä tuskin kukaan onnistuisikaan), vaan oma pyrkimykseni on tasapainoinen, moneen harrastukseen sopiva ystävä ihmiselle.