Ajatuksia jalostussuosituksesta

Rotumme jalostussuositus on tiukempi kuin millään muulla rodulla Suomessa.

Ja jos ajatellaan yleisesti, suljettu geenipooli (no ok, rotuunotto ehdoin millä ei mitään ns uutta saa mukaan on mahdollista mutta ei se sinällään poista ongelmaa), ongelmia luonteessa ja jonkun verran ongelmia terveydessä. Mikäli haluaa katsoa enemmän, kuin yhtä yksilöä, ei suositusta ole todellakaan helppo täyttää. Ei vaikka tutkisi vain ns virallisen tiedon valossa. Saati kun yhtälöön lisää kaiken ns epävirallisen (allergiat, atopiat, alusta-ja muu ääniarkuudet joita ei näy luonnetestistissä, epilepsian, jnejne).

En itse ymmärrä jalostusta yksilötasolla. Koirat ovat sukunsa summa. Vaikka yksi yksilö pentueessa olisi ns hyvä, itse uskon että se periyttää voimakkaammin sitä, mitä sillä on geeneissä kuin sitä mikä on sattuman summa ja kenties ohjaajan vaikutusta. Tottakai taidokkaalla ohjaamisella saa heikommasta paremman ja toisin päin. Eli yksittäinen esimerkki yksinkertaisesti, jos pentueessa on puolet luonnetesti hylättyä, pari nippanappa läpi mennyttä ja yksi jolla on +200p niin todennäköisemmältä tuntuu että se antaa eteenpäin sitä mitä on muullakin sisarusparvella kuin mitä itsellä. Ja kun tätä miettii laajemmassa mittakaavassa ja ottaa myös vanhemmat, niiden sisarukset, pentueet, isovanhemmat ja niiden sisarukset ja pentueet, on lähestulkoon ihme, jos löydät juuri sille omalle koirallesi sopivan partnerin. Jos tähän vielä lisää suosituksen ja sen asettamat raja-arvot, on tehtävä jo suhteellisen mahdoton, vaikka sinulla olisi erinomainen rotunsa edustaja jalostettavana. Kun lisää siihen mukaan kummankin suvun ei virallisen tiedon ja pyrkii välttämään samojen virheiden kertaamista luonteellisesti ja terveydellisesti.

Kennelliiton jalostustoimikunnan mukaan rotumme täyttäisi kaikki ne puutteet joiden puolesta olisi rodun ulkopuolinen jalostus jo jopa toivottavaa koska puutteet luonteessa ovat mitä ovat mutta me vain kiristämme suosituksia. Ulkomaisissa uroksissa on hankala saada kaikkea täällä tutkittua. Myöskään tietoa ei löydy muusta suvusta yhtä helposti. Olen sitä mieltä että suosituksen testit ovat hyviä, ja hyvä olla tehtyinä, en kuitenkaan ymmärrä raja-arvojen asettamista. Varsinkin kun osa niistä on asetettu mutulla ja on esimerkiksi kennelliiton jalostustoimikunnan asettamien vastaisia. Olen pyytänyt pariinkin kohtaan lisäselvityksiä rotuyhdistykseltä, lisätutkimusta ennen rajojen asetuksia mutta se ei kuulemma ole mahdollista tai tarvittavaa koska rajat voi vain asettaa. Koen lähes edesvastuuttomana ajattelutapana tuollaisen "hutkitaan kun helposti pystytään" mietinnän yhdistyksen puolelta, samaan aikaan kun ymmärrän täysin esimerkiksi sen että ostaja katsoo usein ensin puhtaasti sitä täyttyykö suositus, ymmärtämättä sitä että näillä lähtökohdilla sen täyttyminen ei välttämättä ole vakuus siitä että kaikki on voitu ja otettu huomioon pentuetta suunnitellessa ja tehdessä. On surullista, miten harhaanjohtavaa tuollainen voi olla, ei aina mutta ajoittain. Yhdet terveyden ja luonteen puolelta hurjimmista riskeistä olen nähnyt yhdistelmissä joissa se suositus täyttyy.

Itse olen jättänyt ja tulen jättämään suosituksen täyttymättä, jos koen että en pysty sen sisällä suoriutumaan taustaselvityksistä niin tarkasti kuin haluan, juurikin siitä syystä, että omat koirani ei ole täydellisiä eikä sitä ole yksikään muu koira. Mieluummin perehdyn siihen että saan niitä asioita jotka koen olevan heikkouksia omassa tai toisessa sellaisiksi että en kerrotuta puutteita myös toisella osapuolella. Haluan myös, että päätös perustuu isompaan otantaan kuin vain uros ja narttu (vähintään kaksi polvea taakse ja sivuille, mieluummin kolme). Ja tähän kohtaan vielä sanottakoon että minä olen hylännyt todella suuren osan niistä koirista joita olen hakenut jalostusta ajatellen, kenties eniten tässä maassa, koska ne eivät ole täyttäneet tarpeeksi hyvin niitä kriteerejä jotka olen itselleni asettanut. Vaikka valtaosa on paperilla täysin jalostuskelpoisia. Tokihan jos ei ole tavallaan suurempaa suunnitelmaa kuin vain yksi pentue, yksi polvi, jonka hyvyyden mittari on kaunis sohvakoira, muuttuu tilanne jonkin verran. Itse kuitenkin haluan että kaikki pentueeni ovat sellaisia joista haluan jättää jatkojalostukseen koiria itselleni. Joissa pyrin ottamaan huomioon rodun luonteellisia puutteita ja kenties parantamaan jossain vaiheessa sitä mikä on "perus valkkari". Ja kaikki jotka sanovat että ei valkoisia enää katsota ns pahalla, kyllä katsotaan. Sitä ei silloin vaan ole kuullut muilta harrastajilta, tuomareilta (ei nly), muiden rotujen kasvattajilta lauseita "ei uskoisi että toi on valkkari", "en kyllä ole koskaan tykännyt valkkareista mutta toi sun koira on tosi hyvä, vähän niin kuin joku normaali koira" tai "Oon nähny/treenannut/kouluttanut tosi paljon valkkareita ja ööö Onks toi muka oikeesti valkkari" ja näiden variaatioita.

Ei meidän rodulla ole, aidosti, varaa pitää Suomen tiukinta suositusta.

2021 Kennel Riot Leader's | riotleaderskennel@gmail.com
Luotu Webnodella
Luo kotisivut ilmaiseksi!