07/2021

07/2021 päivitystä 
 
Ajattelin kirjoittaa lyhyen päivityksen tavoitteistani, vaikka ne eivät ole sinällään muuttuneet. Opitun ja ajan kautta kuitenkin hieman vahvistaneet muotojaan. 

Itselläni ei ole yhtään täydellistä koiraa eikä yksikään pentue ole täydellinen. Jokainen pentue on pyrkimys eteenpäin kohti asetettuja tavoitteita. Jokaisessa pentueessa pitää tehdä jonkinlaisia kompromisseja. Tällä hetkellä pyrin vahvistamaan osaa ominaisuuksista, jotta saisin ensimmäisen osan siitä asetetun määränpään paketista mahdollisimman stabiiliksi. Vasta tämän jälkeen otan seuraavat ominaisuudet ns työn alle. Tämä tarkoittaa siis painotusta, ei sitä että en pyrkisi huomioimaan kokonaisuutta. 

Vielä tällä hetkellä koen että yksi suuri ongelma rodussa on pentueiden sisällä olevat suuretkin luonneheitot. Tämän oman kasvatukseni ensimmäinen etappi on yrittää tasoitella yksilöiden välisiä eroja samassa pentueessa, samoissa suvuissa. Pyrin kiinnittämään huomiota eniten tällä hetkellä mielestäni peruspalikoihin: toimintakykyyn (rohkeus), kovuuteen (kyky kestää), vietteihin (koulutus mahdollisuudet) ja ihmissosialisuuteen. Saamaan näitä ensin mahdollisimman tasaisiksi pentueiden sisällä. Iso pallo pyöritettäväksi vaikka osiin onkin jaettu. Rotu kun on jalostettu väristä, ei ominaisuuksien perusteella kuten valtaosa niistä Palveluskoiraroduista joilla on rotumääritelmässä myös määre "työkoira". Oman taustani määrittää omalla tavallaan myös pyrkimyksiäni ja osaa näkemyksistäni. 

Mitään täydellistä, valmista ei varmasti tule koskaan. Ei minulta. Aina voi tehdä paremmin, aina on jotain mitä voisi olla enemmän tai vähemmän. Varmasti kaikkein vaikein osio tulee olemaan tasapainoisessa, vahvahermoisissa koirissa, joilta kuitenkin löytyy vietit, rohkeus, kovuutta, terävyys, vilkas temperamentti, sosiaalisuus. Uskon että tasapaino tulee kuitenkin kokonaisuuksien harmoniasta. Lopulta. 

Nöyrtymään on joutunut paljonkin vuosien varrella. Mitä enemmän on harrastanut, sen kriittisemmäksi on tullut niin oman osaamisen ja näkemyksien suhteen kuin myös tavoitteiden. Vaikka pentueita ei ole niin monta tehtynä myös tämän puolesta on pitänyt myöntää tiedon ja opin kokoajan karttuessa että perille pääseminen ei tule olemaan niin nopeaa ja yksinkertaista kuin olisi toivonut. Joskus kaksi näennäisesti hyvää koiraa ei jätäkään sitä mitä olisi toivonut, luonteen tai terveyden puolesta, joskus epätasaisempi pari saakin parempaa ja tasaisempaa jälkeä aikaan. Riippuen paljon taustoilla olevista suvuista ja niiden ominaisuuksista.   

En ehkä myöskään anna yksittäisten asioiden ohjata niin voimakkaasti päätöksiäni. Olen lueskellut jonkin verran tutkimuksia mm Ruotsista, saksanpaimenkoira ja MH-kuvaus tulokset ja ominaisuuksien periytyminen, jotkin osa-alueet näyttäisi periytyvän vahvemmin riippuen kummalla osapuolella (Emä vai isä) sitä on. Muita rotuja kasvattavien luonnetestituomarien näkemyksiä koulutus ja sosiaalistaminen vs perimä ja näiden vaikutus tulokseen. Yhtenä yleisenä esimerkkinä vaikkapa tuolta luonnetesti maailmasta, josta eräs koira saanut ensin toisella tuomariparilla n20p ja alle vuosi myöhemmin toisen omistajan kanssa yli 200p. En tarkoita sitä että tämä poistaisi tai vähentäisi kasvattajan vastuuta tarjota perus rakennuspalikat koiralle. En, päin vastoin, ilman maalia ei voi maalata. Ohjaajina kuitenkin päätämme millainen maalaus annetuilla väreillä maalataan. 

Jokaiselta pennun ostajalta pyydän avoimuutta vahvuuksista ja heikkouksista. Haluan kuulla hyvän ja huonon. Virheitäni en halua peitellä, se joka pystyy ennustamaan mitä tuleva tuo ja mitä olisi kannattanut jättää tekemättä, en ikävä kyllä ole minä. Jokaisessa koirassa on heikkoutensa, riskinsä, vahvuutensa, jokaisessa yhdistelmässä ja suvussa on riskinsä ja heikkoutensa vahvuuksien lisäksi. Luonteen lisäksi on pyrittävä terveyteen ja siinäkin tulee joka koirasta tai sen suvuista omat heikkoudet ja riskitekijät. Kaikenkaikkiaan liikkuvia osia on todella suuri määrä, eikä itselleni riitä pelkästään yksi polvi, jossa arvioin hyviä ja huonoja puolia. Riskejä ja vahvuuksia. 

Myös oikeiden kotien etsiminen koirille ennestään tuntemattomista ihmisistä luo oman ongelmansa koska me kaikki tulkitaan maailmaa meidän omien kokemuksien ja arvojen mukaan. Toiselle mahtava koira on toisen tuska. Osaan jonkin verran lukea ihmisistä ja rivien välistä. Se ei kuitenkaan aina riitä. Itselläni on käynyt niin, että mitä enemmän on oppinut sen nöyremmäksi on tullut oman osaamisensa suhteen. Toisilla on vuoden koiran omistajuuden jälkeen jo kaikki maailman taito. Halumme ja pyyntömme perustuvat omaan minä ajatukseen joka ei sitten välttämättä ole suhteessa toisen henkilön ajatukseen samasta asiasta koska kokemusmaailmoissa on niin suuri ero. Olemme erilaisia. Myös aikaa, halua, mahdollisuuksia oppimiseen ja harrastamiseen, itsensä ja koiran kehittämiseen on kaikilla eri tavalla. Lisäksi osalla on mieletön kyky tehdä sisäsyntyisesti, luonnonlahjakkuuksina, osa tarvitsee monta koiraa kokemuksia eikä silti välttämättä pääse edes lähelle. Tuonkin kaiken yhteensovitus kohtaamaan kahden tuntemattoman näkemykset on oma prosessinsa. Myös näissä asioissa myönnän tehneeni virheitä. Tulen varmasti tekemäänkin. 

Kaiken kaikkiaan ainakin itselleni jalostus on monen sukupolven työ kohti lopullista päämäärää. Joissakin kohdissa tullaan menemään vikaan, ottamaan takapakkiakin. Joissakin kohdissa pitää ottaa riskejäkin, toisissa ei. Toivottavasti kuitenkin pääasiassa päästään eteenpäin ja kohti tavoitteita.

 Edellisistä kotisivuista poiketen päätin että en enää listaa "ei jalostus käytössä" koiria. Olen tuonut yli 20 koiraa vuosien varrella Suomeen sekä jättänyt per pentue 1-3 koiraa sijoitukseen. Seison omien valintojeni takana. En kuitenkaan halua että entisten sijoituskoirien omistajat jotka koiriaan mahdollisesti käyttävät joutuvat kertomaan miksi he käyttävät koiriaan jos minä olen ne syystä tai toisesta hylännyt.